RU

Inkerinsuomalaisten kronikka


n. 7000 eKr. Ihminen asuttaa Inkerinmaan aluetta.
n. 3000 eKr. Kampakeramiikan löydöt todistavat, että alueella asui jo muinaissuomalaisia heimoja.
n. 500 eKr. Inkerinmaan asukkat alkoivat käyttää rautaa.
859 Venäläinen kronikka mainitsee tshudeja ensimmäisen kerran Novgorodin perustamisen yhteydessä.
1000-luvulla Slaavilaiset heimot levittäytyvät Inkerinmaan ylänköalueelle.
1019 Kiovan ruhtinas Jaroslav nai Ruotsin hallitsija Olavi Sylikuninkaan tyttären Ingegerdin ja antoi hänelle huomenlahjaksi Ladogan kaupungin ympäristöineen. Tarina kertoo, että Inkerinmaa on saanut nimensä Ingegerdin mukaan.
1069 Venäläisessä kronikassa vatjalaisia on mainittu ensimmäisen kerran.
1100-luvun loppu Paavin kirjeessä inkeroisia on mainittu ensimmäisen kerran, venäläisessä kronikassa heidät mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1228.
1200-luvun alkupuoli Novgorodilaiset käänsivät Inkerinmaan vatjalaisia ja inkeroisia kristinuskoon sen ortodoksisessa muodossa.
1240 Ruhtinas Aleksandrin johtama Novgorodin joukko, jolle vaarasta hälytti inkeroisten vanhin Pelgusi (Pelkonen), voitti ruotsalaisia ristiretkeläisiä Inkerejoen joensuussa. Novgorodin valta Inkerinmaalla vahvistuu.
1280 Novgorodilaiset perustivat ensimmäisen kivilinnoituksen Kaprion linnan Inkeriin. Ruotsin hyökkäykset itään jatkuu, v. 1293 he perustivat kannaksen luoteeseen Viipurin, taas novgorodilaiset, jotka myös harrastivat ryöstöretkejä Suomeen, v. 1295 rakennuttivat kannaksen koiliseen Korelan (Käkisalmen) linnan.
1300 Ruotsalaiset hyökkäsivät Nevan suistoon ja perustivat siihen Maankruunun linnoituksen. Seuraavana vuonna novgorodilaiset tuhosivat sen.
1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä vasta perustetussa novgorodilaisessa Pähkinälinnassa solmittiin ikuinen rauha. Sen mukaan valtakunnan raja kulki Rajajokea pitkin ja se jakoi Karjalan kannaksen kahteen, länsiä ja itäpuoleen. Inkerinmaa jäi Novgorodin haltuun.
1478 Novgorodin maat liitettiin Moskovan suurruhtinaskuntaan Iivana III:n hyökkäyksen tuloksena. Venäläisten lukumäärä Inkerinmaalla kääntyi kasvamaan.
1500 Verokirjojen mukaan Inkerissä asui 67 tuhatta ihmistä inkeroisia, karjalaisia, venäläisiä, vatjalaisia. Maassa oli 4 kaupunkia: Kaprio, Pähkinalinna, Jaama ja Iivanalinna.
1555-1557 Sotatoimet Karjalan kannaksella Ruotsin ja Venäjän välillä rajariidan vuoksi. Pohjois-Inkerin kyliä tuhottiin.
1570 Tsaariksi itsensä julistanut Iivana IV (Iivana Julma) valloitti Novgorodin, jonka lojaliteettia hän epäili. Tsaarin joukot polttivat pogostat myös Inkerinmaalla. Sen lisäksi Inkeristä tuli sotakenttä Liivinmaan sodassa. Venäläis-ruotsalaisista taisteluista kärsi Inkerin kyliä.
1583 Plussajoen välirauhan mukaan v. 1581 valloitetut Iivanalinnan, Jaaman ja Kaprion läänit siirtyivät Ruotsin haltuun, luterilaisten talonpoikien muutto Suomesta Inkeriin alkaa.
1595 Uudestaan puhjennut sota päättyi Täyssinän rauhaan, sen mukaan Inkerinmaa palautettiin Venäjälle.
1609 Ruotsi puuttuu Venäjän sisäisiin riitoihin. Jaakko de la Gardin johtamat joukot valloittivat Novgorodin.
1611 Lempaalan pysyvä luterilainen seurakunta perustetaan ensimmäiseksi Pohjois-Inkeriin. Inkerin kirkon historia on alkanut. Samana vuonna perustetiin Nevanlinna.
1617 Inkerinmaan vakavasti tuhonnut pitkällinen sotakausi päättyy Stolbovan rauhaan, jonka mukaan Inkeri liitetään Ruotsin kuningaskuntaan. Suomalaisten muuttoliike Karjalasta ja Savosta Inkerinmaalle kasvaa, taas paikallisia ortodokseja mm. karjalaisia pakenee Venäjän puolelle.
1642 Inkerinmaan hallinollinen keskus siirtyy Narvasta Nevanlinnaan.
1656-1658 Sota Inkerinmaan hallusta Venäjän ja Ruotsin välillä, ortodokseja pakeni Inkeristä Venäjälle suurin joukkoin. Heidän paikoilleen tulee muuttajia Suomesta, jotka mm. assimiloivat osittain paikallisia suomensukuista otrodoksiväestöä. Muutajia vetävät Inkeriin vapaat viljelymaat ja vapauttaminen sotapalvelusta, yhteensä 1600-luvulla Suomesta Inkeriin muutti n. 20 000 ihmistä.
1681-1689 Inkerinmaan superintendenttina oli Johannes Gezelius nuorempi. Hänen toimestaan ortodokseja inkeroisia ja karjalaisia käännettiin lutelaisuuteen, luterilaisen kirkon asema vahvistui ja ortodoksiuskonto ahdistettiin. Vuosisadan lopulla 75% Inkerinmaan asukkaista on luterilaisia suomalaisia.
1700 Venäjän tsaari Pietari I aloittaa uutta sotaa pyrkien saamaan ikkunan Itämereen. Vuonna 1702 hänen sotajoukkonsa valloittivat Pähkinälinnan ja v. 1703 Nevanlinnan.
1703 Nevan suiston saatua haltuun Pietari I perustaa siihen Pietarin kaupungin, josta tulee Venäjän uusi pääkaupunki. Kaupungin rakentamiseen ihmisiä värvättiin eri puolilta Venäjää, Inkerin väestön kansallisrakenne muuttuu kaupungin kasvun mukaisesti.
1721 Uudenkaupungin rauha päättää Pohjansodan; rauhan mukaan Inkerinmaa luovutetaan takaisin Venäjälle. Tästä alkaen inkerinsuomalaisten kansalliskehitys tapahtuu Venäjän vallan alla, tsaarin aikana se tarkoitti mm. talonpoikien maaorjuutta.
1795 Suurruhtinas Pavel Petrovitshin toimesta Hatsinan lähelle Kolppanan kylään perustetaan ensimmäinen suomenkielinen alkeiskoulu.
1809 Suomi liitetään Venäjän keisarikuntaan autonomisena suurruhtinaskuntana. Inkerinsuomalaisten suhteet emokansaan alkaa vahvistua.
1820-1830 Luterilaisena piispana Pietarissa toimii suomalainen Sakari Cygneus nuorempi, hänen ansiostaan inkerinsuomalaisten seurakuntien tilanne Inkerissä on vakiintunut.
1833 Suomalaisen kansantieteilijan Antti Juhana Sjögrenin saksankielinen tutkimus avaa Pietarin läänin suomalaisia sivistyneelle maailmalle.
1847 D.E.D.Europaeus ensimmäisenä alkaa kerätä suomalaisia kansanrunoja Inkerinmaalta. Monien suomalaisten keräjien voimin Inkeristä kerätyt kansanrunot muodostavat 9 osaa Suomen Kansan Vanhojen Runojen 33 osasta. Monista paikallisista runonlaulajista tunnetuin on Larin Paraske.
1863 Kolppanaan perustetaan suomalainen opettajien seminaari, joka oli vuoteen 1938 asti toiminut kansan kynttilöiden kasvattajana.
1870 Pietarissa ilmestyi Pietarin Sanomat, ensimmäinen suomenkielinen sanomalehti Suomen ulkopuolella.
1888 Mooses Putro sävelsi ja sanotti Nouse Inkerin, josta myöhemmin Paavo Räikkösen kirjoittaman toisen säkeen lisättyä on tullut inkerinsuomalaisten kansallislaulu. Silloin Inkerissä oli jo 38 suomenkielistä koulua.
1899 Skuoritsan Puutostissa M.Putron aloitteesta järjestettiin inkerinsuomalaisten ensimmäiset kesäjuhlat. Vuoteen 1918 saakka pidettiin seitsemät kesäjuhlat.
1908 Pietarissa alkoi säännöllisesti ilmestyä sosiaalidemokraattinen suomenkielinen sanomalehti Neva, sen kilpailijana oli konservatiivinen Inkeri.
1913 Inkerinmaalla on 229 suomenkielistä koulua, joissa on 8 000 oppilasta.
1917 Kaksi kertaa Kaapre Tynnin johdolla kokoontuu inkerinsuomalaisten edustajakokous, joka tavoittelee inkerinsuomalaisten kansallis-kulttuurista autonomiaa.
1918 Bolshevikit lakkauttivat Nevan ja Inkerin, Suomesta saapuneet punikit alkoivat julkaista kommunistiset Vapaus ja Kumous lehdet.
1918 Inkerin kirkko itsenäistyy, sen konsistorion johtajana v. 1924-37 toimi rovasti Selim Jalmari Laurikkala. 1920-luvulla kirkko koostui 34 seurakunnasta.
1918 Inkeriläistalonpoikien kapinat bolshevikkeja vastaan eri puolilla Inkerinmaata. Muutama tuhat inkeriläisiä pakeni Suomeen.
1919 Suomeen perustetaan Inkerin väliaikainen hoitokunta. Inkeriläisten joukot oasllistuvat sotatoimiin Venäjän valkoisten rinnalla Länsi-Inkerissä.
1919-20 Yrjö Elfvengrenin johtama ns. Pohjois-Inkerin rykmentti pitää halussaan pienen Kirjasalon alueen Inkerinmaan pohjoisimmassa osassa.
1920 Tartossa Suomen ja Venäjän välillä tehdään rauhasopimus. Venäjän federaation valtuuskunta allekirjoittaa erikoisen julkilausuman, jossa se takaa inkerinsuomalaisten oikeudet Pietarin läänissä.
1926 Hallinnollinen uudistus Inkerissä alkaa, perustetaan mm. suomalaisia kansalliskylä-neuvostoja sekä Kuivaisten (myöhemmin Toksovan) kansallispiiri. 1920-luvulla Inkerinmaalla toimi lähes 300 suomenkielistä oppilaitosta, ilmestyi yli 10 lehteä, toimivat suomalaisten opettajaopisto, valistustalo, teatteri, toimitus Kirja jne., monissa johtoasema kuului Suomen punikeille. Inkerinsuomalaisten lukumäärä huipentui 160 tuhanteen.
1930-31 Maatalouden pakkokollektivisointi Inkerissä, 18 tuhatta kulakeiksi julistettua inkeriläistalonpoikaa karkotettaan Hiipinään ja muille Pohjois-Venäjän alueille, satoja pakeni Suomeen. Suomi esittää Neuvostoliitolle virallisen nootin puolustaen Leningradin alueen suomalaisväestöä.
1934 Suomessa inkerinsuomalaiset perustivat Inkeriläisten yhdistyksen (myöhemmin Suomen Inkeri-liitto).
1935 Rajavyöhykettä Karjalan kannaksella alettiin puhdistaa suomalaisista. 27 tuhatta inkerinsuomalaista v. 1935-36 karkotettiin mm. Etelä-Kazahstaniin ja Keski-Aasiaan. 4 Pohjois-Inkerin seurakuntaa (Miikkulainen, Vuole, Lempaala ja Valkeasaari) tuhottiin kokonaan.
1937-38 Kaikki suomenkieliset laitokset kuten koulut, kirkot, lehdet jne. Inkerinmaalla lakkautettiin. Inkerinsuomalaisten alymystö sorrettiin (joko karkotettiin tai teloitettiin) totaalisesti. Verillisiin puhdistuksiin kaatui tuhansia tavallisia inkeriläisiä.
1939 Suomenvastaisen sodan valmistaessa Neuvostoliitto sijoittaa asevelvollisia inkerinsuomalaisia O.W.Kuusisen kansanarmeijaan.
1941-42 Alakneen sodan rintamilta inkerinsuomalaisia siirretään Puna-armeijasta GULAG:n työarmeijaan.
1942 Noin 27 tuhatta inkerinsuomalaista karkotetaan Leningradin saarrosta Siperiaan.
1943-44 63 tuhatta inkerinsuomalaista Inkerin miehitetyiltä alueilta evakuoidaan Viron kautta Suomeen saksalaisten ja suomalaisten sotaviranomaisten toimesta. Käytännössä Inkerinmaa tyhjeni suomalaisista.
1945 58 tuhatta Suomesta Neuvostoliittoon välirauhasopimuksen mukaan palaavaa inkerinsuomalaista asutetaan Keski-Venäjälle. Noin 5 tuhatta inkerinsuomalaista v. 1944-48 pakeni Suomesta Ruotsiin.
1947 Neuvostoliiton ministerineuvoston erikoisasetuksella inkerinsuomalaisilta on kielletty asumasta koti-Inkerissä. Myöhemmin tuhansia inkeriläisiä rekrutoitiin raskaisiin töihin Viroon ja Karjalaan.
1948 Inkerinsuomalaiset järjestivät ensimmäiset kesäjuhlat Ruotsissa. Ruotsista tulee inkerinsuomalaisten kansallisliikkeen pääpaikka, hengellisenä paimenena ruotsininkeriläisten parissa toimii S.J.Laurikkala.
1954 Inkerinsuomalaisten paluu Inkeriin alkoi Stalinin kuoltua, yhteensä kotimaahan palasi noin 30 tuhatta inkerinsuomalaista.
1956 Suomessa Inkeriläisten yhdistys järjestää ensimmäiset kesäjuhlat sodan jälkeen. Ruotsissa perustetaan Inkerinsuomalaisten keskusliitto (nykyinen Ruotsin Inkeri-liitto).
1970 Ensimmäinen suomalaisten luterilainen seurakunta rekisteröidään ja aloittaa toimintansa Petroskoissa.
1974 Petroskoissa ilmestyy Eino Kiurun toimittama venäjänkielinen Inkerinmaan kansanlauluja-niminen kirja. Sana Inkeri meni neuvostosensuurin läpi.
1976 Ensimmäinen suomalaisten luterilainen seurakunta rekisteröidään Inkerinmaalla Pushkinissa (Saarella).
1987 Petroskoissa ilmestyi Inkerin historiaan omistettu Punalippu aikakauslehden numero, inkerinsuomalaiset saivat lukea Neuvostoliitossa totta oman kansansa historiasta ensimmäistä kertaa 50 vuoden tauon jälkeen.
1988 Inkerinmaalla perustetaan Inkerin Liitto, sen aloitteesta Kelton koulussa alkaa suomenkielen opetus inkeriläislapsille. Taistelu inkerinsuomalaisten tulevaisuudesta siirtyy taas koti-Inkeriin.
1988 Virossa syntyy Eestin inkerinsuomalaisten liitto.
1989 Juhannuksena Inkerin Liitto järjestää Keltossa inkerinsuomalaisten ensimmäiset kesäjuhlat sodanjälkeisessä Inkerissä. Tästä alkaen juhlat pidetään joka vuosi.
1989 Karjalassa perustetaan Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto. Samana vuonna 5 inkeriläisjärjestöä (Suomen Inkeri-liitto, Ruotsin Inkeri-liitto, Inkerin Liitto, Eestin inkerinsuomalaisten liitto ja Karjalan suomalaisten Inkeri-liitto) pitävät Tallinnassa ensimmäisen yhteistyökokouksen.
1990 Presidentti Mauno Koiviston aloitteesta Suomi myöntää inkerinsuomalaisille paluumuutto-oikeuden. 15 vuoden sisällä Suomeen ex-Neuvostoliiton alueelta on muuttanut noin 20 tuhatta inkerinsuomalaista.
1990-92 Inkerinmaan suomalaisten luterilaisien seurakuntien uudelleenrakentamisen vilkkaimmat vuodet. 1991 peruskunnostuksen jälkeen uuteen käytöön vihitään Kupanitsan kirkko, vuonna 1992 Keltossa valmistui ensimmäinen uusi kirkkorakennus. 1.1.1992 Inkerin kirkko erosi Eestin evankelis-luterilaisesta kirkosta itsenäiseksi kirkoksi. Pastori Arvo Survo oli tulisieluna kirkon elpymistyössä.
1992-98 Suomen valtion rahoittaman projektin puitteissa yhteistyössä Suomen ministeriöiden, paikallisten sosiaaliviranomaisten, Inkerin Liiton ja Inkerin kirkon kanssa Inkerinmaalla on kehittynyt vanhusten palvelutalojen verkosto. Projektin varoilla vastaavat laitokset rakennettiin myös Viroon ja Karjalaan.
1993 Venäjän federaation Korkein neuvosto virallisesti rehabilitoi Venäjän suomalaiset.
1995 Keltossa avattiin Inkerin kirkon koulutuskeskus (nykyinen S.J.Laurikkalalle nimitetty teologinen instituutti).
1996 Inkerin kirkon piispaksi vihittiin inkerinsuomalainen Aarre Kuukauppi, silloin kirkko yhdisti 40 seurakuntaa, mm. 15 suomenkielistä seurakuntaa Inkerissä.
1998 Kaikki Suomen ulkopuolella toimivat inkeriläisliitot osallistuivat ulkosuomalaisparlamentin ensimmäiseen varsinaiseen istuntoon Helsingissä, Wladimir Kokko valittiin sen varapuhemieheksi.
2000 Hatsinaan perustetiin suomalainen monitoimikeskus ja Pietaiin inkeriläistyövoimatoimisto.
2002 Peruskorjauksen jälkeen uuteen käyttöön otetaan Pyhän Marian kirkko Pietarissa, juhlallisiin avajaisiin osallistuivat presidentti Tarja Halonen ja inkeriläistä syntyperää oleva Pietarin kuvernööri Vladimir Jakovlev. Pyhästä Mariasta tulee Inkerin kirkon tuomiokirkko, kirkkoon kuului silloin yli 70 seurakuntaa eri puolilla Venäjää.